Sivut

perjantai 23. tammikuuta 2015

Nepal - munkkien jalanjaljilla

Huhheijaa, kaikista vastoinkaymisista huolimatta tosiaan paasin tanne Nepaliin. Taalla on oisin tosi kylma, jotain 4-5 astetta, kun sisalla ei oo mitaan lammitysta, vaan ikkunat on ihan avoimet aukot ulkoilmaan. Paivisin on paljon lamposempi, keskipaivalla auringon paahteessa parjaa hyvin t-paidalla. Aamusin ja iltasin on niin viileaa, etta mulla on melkein kaikki mukana olevat vaatteet paalla.


Ajattelin ehka perustaa myos muotiblogin. Tuulitakki, alibabahousut ja tennarit on aika in.
Katu-uskottavuutta tuo tietty pipo, ja kaikki viisi paitaa tungettuna takin alle. 


Meno on aika samanlaista kun Intiassa, pienemmassa mittakaavassa vaan. Kadut on suomalaisesta nakokulmasta ihmisten kavelykujia, ja silti autot ja moottoripyorat ajelee siella tuhatta ja sataa. Yhden kolarin nain, polkupyora ja skootteri vaistivat kujalla samaan suuntaan. Pyoran lasti levisi, muilta vahingoilta valtyttiin. Saasteita on ilmassa aivan hulluna, vaikea hengittaa. Paikalliset pitaakin sellasia hengityssuojaimia, joita saa myos Batman ja Hello Kitty kuoseissa! Kaduilla saa kavella enemman rauhassa kuin Intiassa, kauppiaat ei tyrkyta niin hulluna.


Hotelli on superhyva, suosittelen! Dormihuone maksaa n. 3 e yolta, eika taa kuitenkaan oo mikaan kauhujen kammio, vaan ihan siisti paikka. Muutenkin oon tykastynyt dormeissa asumiseen, porukka on useinmiten tosi mukavaa, juttuseuraa loytyy ja muutenkin tapaa toisia samanhenkisia reissaajia. Talla kertaa nukuin englantilaisen ja ranskalaisen reissaajan valissa, ja mulle kertyi hulluna univelkaa, kun iltaisin makoiltiin sangyillamme ja juttua vaan riitti aina pikkutunneille saakka. 

Muiden reissaajien kanssa on ihan mahtavaa jakaa kokemuksia. Tuntuu, etta kaikilla on ainakin sata mielenkiintoista juttua. Mun vieressa nukkuva englantilainen Tim on reissannut aina silloin talloin jo kymmenen vuotta. Han maalaa joka maassa muutamia kuvia, ja ne loytyy kaikki netista taalta, kunhan oot kirjautunut googlen tunnuksilla. Aivan upeita! 

Timin Kathmandun maalaus.

Mun toisella puolella nukkuva ranskalainen Sylvain on reissannut maailmalla jo kolme vuotta putkeen. Kerran on kaynyt kotona, mutta kahden kuukauden jalkeen tylsistynyt ja lahtenyt taas reissuun. Taalla hanen kotisivunsa ja kuvia maailmalta. Sylvain lahti eilen trekkaamaan Mount Everestille, tarkoituksena vaeltaa siella yksin ilman opasta reilu kuukausi. Ei lisattavaa.

Yhdella bussimatkalla juttelin eraan jenkkityton kanssa. Han oli just ennen joulua palannut puolen vuoden reililta euroopasta, oli ollut Oulussa juhannuksen! Taa reissu oli ollut tarkoitus aloittaa Intiasta, mutta 24 tunnin lennon jalkeen Delhin lentokentalla oli huomattu, etta hanen viisumissaan oli yksi numero vaarin, ja hanelle sanottiin, etta se ois eessa paluulento jenkkeihin seuraavalla koneella. Jotenkin ihmeenkautta han sai suostuteltua virkamiehet lahettamaan hanet Nepaliin, jonne han paasikin vuorokauden karanteenin jalkeen. Uutta viisumia Intiaan ei myonneta, koska edellinen oli hylatty. Oisin ite vahintaan kuollut tossa tilanteessa.

Goalla tapasin kaks aussipoikaa, jotka oli vuokranneet tuktukin ja aikoivat matkustaa silla ajaen Intian ympari. Aika kunnianhimoista niilla teilla.

Tallaisia tarinoita kuunnellessa menee helposti parikin yota nukkumatta. Tassa maailmassa on niin paljon rohkeita ihmisia!


Joskus viime kevaana, tasta reissusta tietamattomana/
nappasin tietamattomana nappasin tan kuvan Valituista Paloista.


Maanantaina olin aivan poikki, ja paatinkin, etta kunhan saan varattua haluamani reissut ja vaihdettua rahaa, niin sitten mulla on lupa kuukahtaa sankyyn. Taalla kiertelee ympariinsa matkatoimistojen tyyppeja haalimassa turisteja asiakkaaksi, niin ei ollut vaikeaa loytaa sellasta. Olin etukateen paattanyt, etta haluan menna vuoristolennolle seka kayda Chittwanin luonnonpuistossa. Lento olisi kallis, ja sen tiesin jo etukateen. 

Toimisto tarjosi kolmea eri lentoyhtiota, kolmella eri hinnalla. Kallein oli Buddha Air, jota oli netissa kehuttu luotettavaksi. Halvin oli tan matkatoimiston tyypin veljen firma, josta ajattelin aluks, etta nou wei. Kuulemma kuitenkin koneet on ihan uusia ja ei oo sattunut onnettomuuksia ja tusina muuta puoltavaa kommenttia. Lopulta palopuheiden jalkeen olin mainostuksen uhri, ja paadyin sitten lopulta siihen. 

Samalla varasin luonnonpuisto reissun, jonka sainkin puoleen hintaan siita, mika netissa oli. Mutta jestas sita vaantamisen ja huijaamisen maaraa! Ihan joka kaanteessa sai olla kaikki tuntosarvet pystyssa ja laskemassa hintoja. Oon pahoillani kaikkien muiden suomalaisten turistien puolesta, oon antanut meille tosi huonon ja vaikean maineen olemalla niin tiukkis :/



Taalla on liikaa ihania kauppoja, voisin jokaisesta ostaa jotain. Lompakko ja rinkan koko onneks rajoittavat.





Paikallista rahaa


Tiistaina herasin aamulla puoli kuudelta kuten kaikki kunnon kansalaiset. Matkatoimiston tyyppi heitti mut lentokentalle vuoristolennolle. Kentalla katselin vahan huolissaan koneita, etta toivottavasti ei oo toi, eika toi, tai ainakaan toi.. Onneks kone olikin yllattavan hyva, vaikkakin tosi pieni. Koneessa oli 20 matkustajaa, jokaiselle ikkunapaikka. Kone oli niin matala, etta siella piti liikkua selka kumarassa. Mutta voi pojat ja tytot etta oli upea kokemus! Auringonnousun aikana Himalajan ylla, kierros Mount Everestilla, wau. Kerran elamassa, ja siita olen enemman kuin kiitollinen.

Lahtoportti ei ihan vakuuttanut..

Minikone









Tallasen todistuksenkin sain, jippii! :)


Kotimaan lentojen matkalaukkupiste..?

Tiistaina taalla alkoi jonkun sortin lakko/ mielenilmaus. Teiden varsilla ja etenkin lentokentan lahella oli ihan hulluna luotiliivein ja pampuin varustautuneita mellakkapoliiseja ja aseistautuneita sotilaita. Taman takia monet kaupat, ravintolat ja muut paikat oli kiinni koko paivan. Jotkut varoitrteli levottomuuksista, eivatka ne poliisit siella varmaan turhaan olleet. Ite kuulin vaan kerran vakihoukon huutoa ulkoa, muuten en huomannut mitaan erityista. Iltapaivalla lahdin kiertelemaan kavellen ympari Kathmandua, ja paadyin Monkey Tempelille. 

Lakko sulki putiikit


Poliisit vartioi










Kathmandun halki virtaavan joen varrella on monen koti, teltoissa tai taivasalla.


Lapset on lapsia maapallon nurkasta riippumatta. Ihana oli nahda paljon aikuisia pelaamassa kaikenlaisia peleja.
Ja olivat muuten tosissaan, ei terve!








Olipahan kiipeaminen tuonne ylos saakka!


Swayambhunath -temppeli, eli tuttavallisemmin Monkey Temple








Buddhalaistemppelin sisalla. Munkit valmistivat kynttiloita ja lukivat pyhia teksteja


Todellinen Monkey Temple





video


Ruokajono


Pyykkipaiva


Keskiviikkoaamuna oli taas ennen kuutta heratys. Hyppasin hotellista moottoripyoran kyytiin, joka vei mut bussipysakille. Sitten huristelin noin 6 tuntia kohti Nepalin etelaosaa ja Chittwanin luonnonpuistoa. Sanotaanko, etta matka oli tunteita herattava. Maisemat oli ihan omaa luokkaansa, ajeltiin vuoriston yli suuren joen vartta pitkin. Matka olis ollut taydellinen, jos en ois ollu aivan kauhusta kankea lahes koko ajan. Vuoristotie on kapea, kuoppainen soratie, suurimmaksi osaksi ilman mitaan kaidetta. Autoja tulee vastaan seka ohi, ja kuski ajaa koko ajan niin kovaa kun pystyy. Monessa kohtaa tien piennarta ei nay ollenkaan bussin ja rotkon valilta. Mulla oli sen matkan jalkeen maha ihan krampissa ja sormia ja varpaita pisteli.




Kivasti tosta sitten riippusiltaa pitki joen yli.




Perilla Chittwanissa paasin ehka tan matkan hienoimpaan hotelliin, jossa mulla oli OMA HUONE! 

Prinsessasanky


Heti aluksi hotellin tyyppi vei mut katsomaan rannalla lekottelevia krokotiileja. Auringossa potkotti kahdenlaisia petoja, toisilla on niin pieni kuono, etta ne eivat ole ihmisille kovin vaarallisia, syovat vain kalaa. Toiset puolestaan olivat jattikokoisia, ja olivat kuulemma tappaneet joitakin vuosia sitten kysalla ihmisen. Krokotiileista en viela pysty lisaamaan kuvaa, koska mulla oli puhelimesta tuolloin akku loppu, enka saa oikeasta kamerasta ladattua kuvia tanne. 

Lounaan jalkeen lahdin yhdelle odotetuimmista reissuista, nimittain syvalle viidakkoon norsusafarille! Olipahan aika kokemus, vaikka oisin mieluummin halunnut menna silla norsulla ilman mitaan satulaviritysta :D Etukateen mua oltiin varoitettu, etta norsuja saatetaan kohdella aika karusti. Onneks meian porukalle sattui mukava kuski, jolla oli metallikoukku kuulemma vain hatatilanteita varten. Ei ainakaan kertaakaan meidan aikana kayttanyt sita, vaan ohjasi norsua jaloillaa. Kuulin kylla myohemmin muilta vahan erilaisia kokemuksia, mika on ihan jarkyttavaa. Toi on kuitenkin kansallispuisto. Muutenkin se norsuratsastus homma on musta vahan kyseenalaista, mieluummin katselisin niita siella viidakossa ihan vapaana vaan, ja menisin vaikka kavellen sen safarin. Viidakossa nain ekaa kertaa elamassani luonnonvaraisen sarvikuonon! Siella ne lontysteli rauhassa

To the Jungle!



Kylla! Paastiin bongaamaan sarvikuonoemo ja poikanen!




Juomatauko

video



Auringonlasku Chittwanissa

Illalla oli ohjelmassa vahan kulttuuria. Paikalliset nuoret esitti tansseja, joita tanssitaan haissa, hautajaisissa, ja kaikissa juhlissa siina valilla. 


video



video



Aamulla lahdettiin seiskan aikaan kanoottiretkelle. Krokotiileja ei nakynyt pinnalla, mutta oli pikkasen kuunottavaa, kun valilla vilahti joku osa pinnalla, nousi ilmakuplia, ja kuuli ne siella pikkukanootin alla. Oli viela upea sumuinen aamu, niin aika spookyt tunnelmat oli!




Chittwanista palattuani lahdin samantien katsastamaan Patan Durbar Squaren, jossa oli vanhoja vanoa rakennuksia. Paakadun puolella olevalla sivulla pyydettiin ulkomaalaisilta paasymaksua aukiolle, mutta sivukadulta sinne paasi ihan vaan menemalla.

Patan Durbar Square


Mun uudet toverit. Tukkaa oli kuulemma kasvatettu jo 50 vuotta




Tietty taalla vuorotellen hikoillessa ja paleltuessa tulin kipeaksi. Onneks taalla on rohtoja tarjolla, mutta ihan kauheeta taalla polyssa ja saasteissa olla kun muutenkin yskittaa ja poskiontelot huutaa. Tan illan lento vahan jannittaa naiden poskien ja pienen kuumeen takia. Mutta huomenna heraan keskelta sademetsaa, joten eikohan keuhkot siita tokene. 


Vikan aamun aamupalalla maailman parasta teeta, honey-lemon-gingeria. Luulis talla rohdolla kaikkien vaivojen paranevan!


Mulla ei ollut mitaan odotuksia Nepalille, en yhtaan tiennyt millasta siella olisi. Ihastuin maahan ihan taysilla! Upeat maisemat, superystavalliset ihmiset, rikas historia ja tosi paljon koettavaa seka tehtavaa.

Seuraavaksi Borneon sademetsasaari Malesiassa!


♥ Minski, Himalajan juurella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti