Sivut

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Marokko - Tuhannen ja yhden yön tarinoiden maa


Nytpä ehti vierähtää tovi jos toinenkin edellisestä reissusta. Niin vain uusi työ ja kaiken maailman meiningit veivät ajan, enkä yhtään muistanut kirjoittaa reissutarinaa, vaikka hyvä tarina täältä olisi tulossa. Ja tuleekin, vihdoin nyt tulee. 

Viime syksynä äidin kanssa pohdittiin, että olispa kiva lähteä syyslomalla reissuun, johonkin Euroopan kaupunkikohteeseen. No vähän siinä sitten lipunostohetkellä viilliinnyttiin (siis minä villiinnyin) ja hups, olikin liput Casablancaan, Marokkoon. Eipä ollut Euroopan kaupunkikohde se, mutta aika lähellä kuitenkin. 

Lokakuisena lauantaina matkustettiin Helsingistä lentokentälle ihka uudella lentokenttäjunalla, ja melkein perille asti päästiin. Sitten Helsinki-Vantaalta Frankfurtin kautta vaihdolla kohti Casablancaa, johon saavuimme iltamyöhällä. Napattiin kentältä taksi, ja ajettiin yllättävän pitkä ja vauhdikas matka (kirjaimellisesti, kuski kaahasi kun olis ollut Saharan ympäriajoissa). 

Taksimatka lentokentältä hotellille maksaa 300 Dirhamia eli n. 28 €, mikä on siis kiinteä hinta. Varsinkin poislähtiessä kannattaa huomioida, että vain isot, "tarroilla varustetut" taksit saavat ajaa lentokentälle. Muut taksikuskit kyllä jeesaa tässä! 


Oltiin etukäteen varattu huone Bellerive -hotellista. Hotelli oli vähän hienompi, koska haluttiin pelata varman päälle, ja kahden hengen huone maksoi siis 73 € / yö. 


 Näkymä hotellin parvekkeelta

La Corniche -rantabulevardi

Sunnuntaiaamuna ranta oli täynnä jalkapallokenttiä, ja pelaajia vauvasta vaariin.




Tutkittiin Casablancaa jalkaisin, ja melkoisia matkoja käveltiin. Onneksi lomalla on aikaa, koska mun "joo-o, osimmoilleen peukalon pitunen matka, helposti voidaan kävellä" -karttasuunnistus vie usein aikaa.



Matkan varrella paikallisten asumuksia

Ensin suunnattiin Hassan II -moskeijaan, joka oli valtava ilmestys. En ole koskaan ennen käynyt moskeijassa sisällä, tämä teki vaikutuksen. Upea! 


Moskeijassa on tarjolla opastettuja kierroksia aamu yhdeksästä iltapäivä kahteen lähes aina tasatunnein, ainoastaan heinä- ja elokuussa näitä kierroksia on vain kerran päivässä. Aikuisen lippu maksaa 120 Dirhamia, eli n. 11 €, ja jos mukana sattuu olemaan kansainvälinen opiskelijakortti, niin sitä näyttämällä lipun saa puoleen hintaan. Lipunoston jälkeen voi valita, haluaako lähteä tutkimaan moskeijaa itsekseen, vai haluaako oppaan. Opastettuja kierroksia on tarjolla monilla kielillä, mm. englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja espanjaksi. Mukaan pääsee asettumalla seisomaan aulaan kyseisen lipun kohdalle odottelemaan opasta.


Moskeijaan mentäessä otetaan kengät pois, ja niiden mukana kantamista varten saa oven suista muovipusseja. Moskeijareissulle kannattaa varata mukaan huivi. Olkapäät ja polvet on oltava peitettynä, tosin se on suotavaa ihan kaupungilla kävellessäkin. Naisten tulisi peittää päänsä moskeijan sisällä, joskaan turistit eivät juuri tätä noudata. 



Mahtava rakennus näkyy kauas


Jo moskeijan piha oli valtavan kokoinen




Hassan II


Moskeijan sisällä. Väkeä kun marketin avajaisissa, vaan ei silti ollut ahdasta.


Moskeija on täynnä upeita yksityiskohtia



Moskeijalta lähdettiin kohti Ancient Medinaa, eli vanhaa kaupunkia. Siellä seikkailtiin kapeilla kujilla. Ilmassa oli mausteiden, lian ja eläinten hajujen huuma, ympärillä lasten, kissojen, kanojen, koirien ja kauppiaiden hyörinä ja äänten sekamelska.


 







Päätettiin lähteä tutkimaan myös muuta Marokkoa, ja suuntasimme junalla Marrakechiin. Juna Marrakechiin lähtee Casa Voyageurs -asemalta. Junamatka kestää n. 3 tuntia ja lippu 2. luokassa yhteen suuntaan maksaa 90 Dirhamia eli vähän reilu 8 €. Lippu ostetaan asemalta, ja riittää ihan hyvin että sen ostaa lähtiessä, ei ole syytä käydä ostamassa sitä etukäteen. Näin uskon, sillä vaikka me oltiin ostamassa lippua vasta muutamaa minuuttia ennen junan lähtöä, oli junassa vielä hyvin tilaa ja saatiin lippumme. Täältä voi katsoa junan aikatauluja, joskin niihin luottaminen on jokaisen omalla vastuulla.




Junaliikenne on hyvä ja toimiva, maisemat taas melko karut ja kuivakat.




Marrakechissä suunnattiin heti kahville ja netille,
jotta päästiin selvittämään, kuinka kaukana hostelli mahtoi sijaitakaan

Matkattiin hostellille taksilla, jonka kuljettaja tarjosi matkalla meille samoin tein nähtävyyskierroksen. Taksista meidät tiputettiin keskelle kujien risteystä, josta taksikuski huikkasi erään miehen kärryineen paikalle. Ei ehditty paljoa tuumata, kun kassit oli jo kärryssä, ja mies paineli pitkin kujia. Parhaamme mukaan koitettiin puikkelehtia perässä, samalla kun minä räpsin kuvia. Kaikki tärähtäneitä, ei tule juosten hyvä. Sokkeloisten kauppakujien jälkeen päädyimme Hostel Sindi Sud:iin. Hinta täällä oli 13 € / yö kahden hengen huoneesta.


Hostellissa oli väriä


Hostellin katolta näki kauas. Täällä me syötiin aamupalat, ampiaisten seurana.



 


 


Hostellin lähellä sijaitsi suuri Jemaa El Fna tori, jonka laitamilta kiemurtelevat kauppakujat jatkuvat ties kuinka kauas. Kojukujat menevät välillä talojen sisällä, välillä kaduilla, ja eksyminen onkin melko varmaa. Sitä ne kauppiaat varmaan toivovatkin ;) Tinkiminen on kaiken a ja o, ja musta onkin kehittynyt siinä jo melko hyvä. Osaan mm. dramaattisen paikalta lähdön ja "okei no tän kerran" -paluun. On se kyllä raskasta, kun kaikesta pitää "kiistellä", mutta kunhan sinnikkyyden jujun oppii ja rohkeasti vaan tinkii, saattaa päätyä yllättävän hyviin kauppoihin.






Torilla käärmeenlumoajat esittelivät kymmeniä luikertelijoita.


Hyi että, kylmät väreet meni, mutta pakkohan kuva oli ottaa.
Joka puolella sihisi ja suhisi, katoin kyllä melko tarkkaan mihin astuin. 




Vähän piti välillä shopittaa. Tästä ostin korvikset, jotka kuulemma kääntävät pahan silmän pois.
Eipä enää se silmä minua kattele. True story.




Yksin ei tarvinnu olla.







Olin lukenut, että Marrakeshista voi lähteä kamelisafareille, jopa ihan aavikolle. No tottakai olin aika intopiukeena. Hostellin omistaja sanoi että hänen serkkunsa hoitaa sellasia bisneksiä et hän järjestää meille reissun. Jeeeeeep. Älä koskaan luota kenenkään veljen tai serkun pisneksiin. No alettiin sitten kaupankäynti ja vääntö, ja niin kauan vängättiin reissun pituudesta ja hinnasta että äiti jo tahtoi liueta paikalta. Lopulta päädyttiin jonkinlaiseen lopputulokseen, ja noh, reissussa sitten selvis, että eihän se ihan sitä ollu mitä mä olin tilannut. Jäi itelle vähän fiilis, että maksettiin ihan pirusti liikaa siitä, että meitä talutettiin kamelin selässä sellasella palmuaavikolla. Mutta saatiinpa ainakin ehdottoman tyylikkäät ja ajattomat karavaanariasut!


Eräänä päivänä päätin, että nyt riittää. Minä ryhdyn kamelikaravaanariksi.



Se oli sellanen lenkki se. Ihan ei vastannut mielikuvaa selviytymistaistelusta halki Saharan hiekkamyrskyjen. 

Kamelilenkin jälkeen meidän oppaat halusi viedä meidät tälläseen käsityöläispaikkaan, jossa tehtiin mm. nahkatuotteita. Koitettiin sanoa että kiitos, mutta ei kiitos. Ja kuinka ollakkaan löydettiin itsemme nahkatehtaalta.


Näissä altaissa lampaiden nahkoja pestään. Haju oli sen mukanen.


Näissä sitten tapahtui jotain salaperäisiä jatkotoimia. Kemikaalit haisi niin että meinas vaatteet sulaa ihoon.



Jollain lailla selviydytiin tuosta paikasta, ruumiin mätänevästä hajusta ja ruhokasoista. Pointtina tälle vierailulle oli se, että me oltais ostettu jotakin valmiita tuotteita, mitä ei kyllä sitten tehty. 

Äitille kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tästä päivästä. Aamulla iskeneestä vatsataudista huolimatta äippä kesti kamelin selässä heilumisen ja teurastamokomemuksen oksentamatta kertaakaan. Se on sitä suomalaista sisua! 

Marrakech. Siinäpä oli paikka, josta en vieläkään osaa sanoa, että tykkäsinkö vai enkö tykännyt. Toisaalta Marrakechissä oli paljon sitä, mitä tältä tuhannen ja yhden yön satujen maalta odotinkin. Värit, hajut, maut, ihmiset ja tunnelma, kaikki henkii arabian mystiikkaa. Ja toisaalta Marrakech elää hyvin pitkälti turismista, ja onkin oikeen viimisen päälle järkyttävä turistirysä. Valitettavasti siis lähes kaikesta, mistä mä tykkäisin sellaisenaan, on tehty tuolla tuote, jota tyrkytetään, ja jolla rahastetaan hulluna. Ja sellaiseksihan se menee, tottakai, koska niinhän se turismi syntyy. Hienoista myyteistä tehdään raha-sampoja. Harmi, tosi harmi. 

Palattiin vielä yhdeksi yöksi Casablancaan. Hotelli oli iloinen ylläri. Aattelin, että otampa vaan halvan, ei tartte olla kummoinen kun yksi yö vaan nukutaan. Manzil -hotelli oli siisti, sijaitsi aikalailla kaupungin keskustassa, ja 2 hengen huone buffetaamiaisineen maksoi 35 €.

Viimeinen päivä Casablancassa vietettiin oikein länkkärituristimaisesti beach resortissa loikoillen rantatuoleissa. Teki muuten aika kutaa istua seuraavana yönä koneessa palaneella pyllyllä. 

Ain Diab -bulevardin varrella on useita tälläisiä paikkoja. Sisäänmaksu on n. 100 Dirhamia (reilu 9 €) ja tällä hinnalla saa loikoilla päivän lomakeskuksessa altaalla. Muuten maassa ollaan tosi tarkkoja pukeutumisen suhteen. Olkapäät ja polvet on oltava peitettynä ja islamin ollessa valtauskonto myös monet naiset peittävät päänsä. Ainoastaan tällaisilla turisteille tarkoitetuilla hotellialueilla oli hyväksyttyä ottaa aurinkoa ilman kokovartalouikkareita.









Etukäteen mietitytti, että seuraako äiti-tytär -matkasta kenties kolmas maailmansota tai keskipitkä mykkäkoulu. Ei seurannut. Tottakai aina, kun reissussa on enemmän kuin oma pää ja omat mielipiteet, on seurauksena kompromisseja, mutta se ei ole lainkaan huono asia. Ja matka oman äidin kanssa on oikeesti aika siisti juttu. Kokeilkaa! 


♥ Minski, Marokon muistoissa

1 kommentti:

  1. Minulla on kysymys. Ostin juuri Marrachessissa ollessani sellaisen kerän kuivattua kasvin kuorta onka sanoittiin olevan hampaiden valkaisuun tarkoitettu. Mikä tämä kasvi on nimeltään, jos vaikka sattuisit tietämään ? : -D

    VastaaPoista